Saksanpaimenkoiran historian tuntevat kaikki: rodun jalosti saksalainen ratsumestari Max von Stephanitz ajatuksenaan kaikkiin työtehtäviin sopiva paimenkoirarotu. Stephanitz teki ensiluokkaista työtä sen ajan saksanpaimenkoirien kanssa ja jättikin rodun seuraavilla saatesanoilla:
"Ota tämä huoli minulta ja pidä huolta, että saksanpaimenkoira pysyy aina työkoirana, sillä olen koko elämäni taistellut tämän päämäärän vuoksi"
Saksanpaimenkoiran yleistyessä etenkin 80-90-luvun taitteessa, oli menekkiä enemmän kuin tarjontaa. Saksassa yleistynyt näyttelylinja rantautui Suomeen vauhdilla ja tämä loi erinomaiset markkinat myös ei-työkoirille. Pian suurin osa Suomessakin myytävistä koirista oli näyttelylinjaisia ja sitä se on yhä tänä päivänä.
Saksanpaimenkoira ei ole seurakoira. Sen ei tulisi ikinä olla luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan sellainen, että se "pärjää" kotikoirana. Esimerkiksi saksanseisojia on hankala saada ostettua, ellei harrasta metsästystä tai ole voimakkaasti kiinnostunut siitä. Miksi siis saksanpaimenkoiran pitäisi mahtua seurakoiran muottiin, kun se ei sitä ole?
Hyvin iso osa Suomessa asuvista saksanpaimenkoirista on jollain tapaa häiriökäyttäyviä. Ne rähisevät hihnassa, ovat erittäin antisosiaalisia vieraita koiria tai ihmisiä kohtaan, niitä on hankala hallita, keksivät kaikkea ei-sallittua puuhaa heti kun silmä välttää tai henkisen pahoinvoinnin seurauksena näyttävät muita ei-toivottuja tapoja. Valtaosa saksanpaimenkoirista on liian häsliä, niiden on hankala keskittyä työtehtäviin ja osa ajasta menee turhantärkeään öyhöttämiseen.
Siinä missä käyttömalinoiseja ei myydä pelkäksi lapsiperheen koiraksi ja lenkkeilyn iloksi, annetaan käyttölinjaiselle sakemanninpennulle pentureppu matkaan ja toivotetaan hyvää matkaa. Missä vaiheessa hommat menivät näin päin honkia?
Saksanpaimenkoirat tarvitsisivat ryhtiliikettä. Pentuja ei pitäisi myydä pelkästään seurakoiriksi lapsiperheisiin tai perheenjäseneksi pariskunnalle, vaan keskittää myyntiä enemmän harrastajille. Määrä ei korvaa laatua ja jopa 70% Suomessa syntyvistä pentueista ei ole millään tasolla eduksi rodulle. Kasvatuksen pitäisi perustua aina oikeaan käyttöhyötyyn ja tarpeeseen, eli tässä tapauksessa kasvattajan tulisi teettää pentue hyvästä käyttökoirastaan siksi, että saa jatkettua sen sukua ja ominaisuuksia. Se, että koira kotonaan jahtaa palloa ja on selkeästi vietikäs, ei tee koirasta kestävä käyttökoiraa eikä oikeanlaista saksanpaimenkoiraa.
Pelottaa ajatella mitä tapahtuu kymmenen vuoden päästä, kun harrastajien määrä vähenee. Ehkä saksanpaimenkoirastakin saadaan sellainen minikokoinen tissinvälikoira?
Saksanpaimenkoiran yleistyessä etenkin 80-90-luvun taitteessa, oli menekkiä enemmän kuin tarjontaa. Saksassa yleistynyt näyttelylinja rantautui Suomeen vauhdilla ja tämä loi erinomaiset markkinat myös ei-työkoirille. Pian suurin osa Suomessakin myytävistä koirista oli näyttelylinjaisia ja sitä se on yhä tänä päivänä.
Saksanpaimenkoira ei ole seurakoira. Sen ei tulisi ikinä olla luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan sellainen, että se "pärjää" kotikoirana. Esimerkiksi saksanseisojia on hankala saada ostettua, ellei harrasta metsästystä tai ole voimakkaasti kiinnostunut siitä. Miksi siis saksanpaimenkoiran pitäisi mahtua seurakoiran muottiin, kun se ei sitä ole?
Hyvin iso osa Suomessa asuvista saksanpaimenkoirista on jollain tapaa häiriökäyttäyviä. Ne rähisevät hihnassa, ovat erittäin antisosiaalisia vieraita koiria tai ihmisiä kohtaan, niitä on hankala hallita, keksivät kaikkea ei-sallittua puuhaa heti kun silmä välttää tai henkisen pahoinvoinnin seurauksena näyttävät muita ei-toivottuja tapoja. Valtaosa saksanpaimenkoirista on liian häsliä, niiden on hankala keskittyä työtehtäviin ja osa ajasta menee turhantärkeään öyhöttämiseen.
Siinä missä käyttömalinoiseja ei myydä pelkäksi lapsiperheen koiraksi ja lenkkeilyn iloksi, annetaan käyttölinjaiselle sakemanninpennulle pentureppu matkaan ja toivotetaan hyvää matkaa. Missä vaiheessa hommat menivät näin päin honkia?
Saksanpaimenkoirat tarvitsisivat ryhtiliikettä. Pentuja ei pitäisi myydä pelkästään seurakoiriksi lapsiperheisiin tai perheenjäseneksi pariskunnalle, vaan keskittää myyntiä enemmän harrastajille. Määrä ei korvaa laatua ja jopa 70% Suomessa syntyvistä pentueista ei ole millään tasolla eduksi rodulle. Kasvatuksen pitäisi perustua aina oikeaan käyttöhyötyyn ja tarpeeseen, eli tässä tapauksessa kasvattajan tulisi teettää pentue hyvästä käyttökoirastaan siksi, että saa jatkettua sen sukua ja ominaisuuksia. Se, että koira kotonaan jahtaa palloa ja on selkeästi vietikäs, ei tee koirasta kestävä käyttökoiraa eikä oikeanlaista saksanpaimenkoiraa.
Pelottaa ajatella mitä tapahtuu kymmenen vuoden päästä, kun harrastajien määrä vähenee. Ehkä saksanpaimenkoirastakin saadaan sellainen minikokoinen tissinvälikoira?